Kirjanpitokalastukset

Kirjanpitokalastuksissa kalastajat pitävät kirjaa omasta kalastuksestaan. Ylös kirjataan pyyntiponnistus (esim. pyyntipäivät, -tunnit,), käytetyt pyydykset (esim. verkkojen tai vapojen määrä) ja lajikohtaiset saaliit. Kirjanpitoa voivat pitää sekä kaupalliset (verkot, troolit, nuotat) että vapaa-ajankalastajat (verkot, vapakalastus).

Kirjanpitokalastuksilla seurataan kalakantojen kehitystä. Kirjaa on pidettävä jatkuvasti useiden vuosien ajan, jotta saaliin kehityksestä saadaan selvä kuva. Aineistosta selvitetään lajikohtainen yksikkösaalis, joka kuvaa kannan suhteellista kehitystä (=kannanvaihtelua) vuosittain. Kalojen absoluuttista määrää ei voida määrittää kirjanpidon avulla.

Kirjanpitokalastuksia olisi hyvä toteuttaa vähintäänkin merkittävimmillä kuhajärvillä. Yksi hyvin vakioitu pyyntimenetelmä on kuhan talviaikainen verkkopyynti, jossa sekä välineet että pyyntipaikat ovat usein vuodesta toiseen samat. Kaupalliset kalastajat pitävät kirjaa kalastuksestaan lakisääteisesti, mutta myös esim. kalatalousalueiden on hyödyllistä seurata kalastajien kirjanpitoa. Luvan myöntämisen ehtona voidaan pitää kirjanpitoaineiston toimittamista esim. kalatalousalueelle. Kirjanpitoaineistojen käsittelyssä ja erityisesti julkaisemisessa on pidettävä aina huolta yksityisyyden suojasta, eli kenenkään yksittäisen kalastajan saaliita tai muita tietoja ei voida julkaista eriteltynä.

Hämeen kalatalouskeskus on ollut toteuttamassa kirjanpitokalastuksia lukuisilla järvillä toimialueellaan. Esimerkkejä löydät täältä: Julkaisut